Talvi ja palkkion aika. Sijainti: Norja. Kuva: Jan-Erik Blomberg

Oli aurinkoinen loppukesän päivä, ja olin pysäköinyt VW Vanagon Syncro -autoni paikallisen hiihtokeskuksen parkkipaikan kauimpaan nurkkaan Helsingin ulkopuolella. Halusin ottaa hyviä valokuvia autosta myynti-ilmoitusta varten.

Rempattuani maastopakuani kymmenen vuotta, tavoitteenaani muuntaa se täydelliseksi seikkailuautoksi, taloudelliset realiteetit iskivät lopulta päälle. Tiedättehän, ne tavalliset asiat: vaimo, kaksi lasta, asuntolaina.

Yrittäessäni löytää oikeita kuvakulmia, näin parkkipaikan toisella puolella jonkun nousevan valkoisesta VW T4 -pakettiautosta, vierellään pörröinen beige koira, ja kävelevän minua kohti. Hahmon tultua lähemmäs, tunnistin hänet. Hän oli Jan-Erik Blomberg, joka tunnetaan yleisemmin lempinimellään Blumi.

Tapasin hänet todennäköisesti ensimmäisen kerran 2000-luvun alussa Kilpisjärvellä vapaalaskun SM-kisoissa, joihin molemmat osallistuimme. Myöhemmin, kun hän aloitti työt Suomen ainoan jäljellä olevan laskulehden, Edgen, päätoimittajana, olin yhteydessä häneen vapaana kirjoittajana.

Suomen vapaalaskupiireissä Blumi tuntuu olevan lähes kaikkialla läsnä: hän kuvasi ja editoi TV-sarjaaaTravelers With Skis, työskentelee sekä hiihtolehden päätoimittajana että YouTube-sisällöntuottajana, ja on edelleen hiihtomerkki Armadan sponsoroima laskija/Suomen markkinoiden agentti. Tänä syksynä hän elvytti ystäviensä avustuksella aiemmin vuosittain järjestetyn vapaalasku-tapahtuman, joka oli ollut tauolla useita vuosia.

ELÄMÄNTAPAVALINTOJA

Blumi on valinnut toisenlaisen polun ja luonut itselleen elämäntyylin, joka antaa hänelle vapauden laskea suurimman osan talvesta isoilla vuorilla, sekä vakiokohteessaanLyngenissä Norjassa että myös esimerkiksi Revelstokessa Kanadassa, jossa hän vietti useita viikkoja viime talvena.

Vapautuminen nykyelämän rajoituksista on kuitenkin vaatinut myös uhrauksia: viime talvesta lähtien hän on asunut pakettiautossaan täysipäiväisesti, ilman vakituista osoitetta. Mutta onko se oikeasti uhraus vai haluaako yhteiskunta vain sinun ajattelevan niin?

Tapasin Blumin kahvikupposen äärellä eräänä marraskuisena aamuna pienessä kahvilassa Helsingin keskustan ulkopuolella - ei kovin kaukana rannan parkkipaikalta, jossa hän silloin tällöin yöpyy.

Satunnainen yöpymispaikka Helsingissä Itämeren rannalla. Ei lunta marraskuun alussa vuonna 2025.

Kun astuin sisään, hän istui jo pyöreän pöydän ääressä suurten ikkunoiden vieressä koiransa Jedin kanssa. Hän oli herännyt aikaisin pakettiautollaan ja ajanut kahvilaan. Joka aamuinen herääminen pakettiautossa on erilaista kuin tavallisilla ihmisillä: tila on rajallinen ja ulkona on talvella kylmä ja pimeä. Toki lomalla se voi olla jännittävä kokemus, mutta kun asuu pysyvästi pakettiautossa, ei ole paluuta oman sängyn, lämpimän suihkun, säädellyn lämpötilan ja ilmankosteuden tuomiin mukavuuksiin, tilavista asuintiloista puhumattakaan.

Silti pakettiautossa asumista ylistetään jatkuvasti sosiaalisessa mediassa kuvilla, joissa pariskunnat nauttivat aamukahviaan peiton alla pakettiauton takapenkillä tai joku työskentelee etätyönä kannettavalta tietokoneeltaan pakettiautosta, joka on pysäköity aivan maailmanluokan kiipeily-, vaellus- tai maastopyöräilykohteen viereen.

Sosiaalista mediaa varten: Sprinter pysäköitynä jonnekin Pohjois-Norjaan. Kuva: Jan-Erik Blomberg

Kun kysyn Blumilta, mitä hän ajattelee tällaisesta romantisoinnista, hän alkaa nauraa: "Olen vapaa ja rohkea, mutta minulta puuttuu se hyvännäköinen mimmi" (somepäivityksiä varten). Hän lisää, että todellisuudessa vanlife on kaikkea muuta kuin se glorifioitu kuva, jota siitä esitellään: "heinäkuussa oli priun kuuma, koska ilma ei liikkunut, ja talvella yrität eristää niin paljon kuin voit, jotta lämpö pysyisi sisällä." "Se on lähinnä tilan optimointia ja lämpötilan hallintaa." Hän jatkaa kuvaamalla talviolosuhteita kuin asuisi pahvilaatikossa: "Ikkunat on peitetty ja on vain keinovaloa."

Silti Blumi ei näe tällä hetkellä kovin paljon negatiivisia puolia pakussa asumisessa: "Sänky voisi olla leveämpi, mutta jos priorisoit hiihtoa, kaikki muu on toissijaista", hän sanoo. Hän uskoo myös, että kyse on myös persoonallisuudesta: jotkut ihmiset sopeutuvat elämäntyyliin paremmin kuin toiset.

Nykyään etätyöskentely on suhteellisen helppoa, mutta entäpä hygienia – pitääkö pakettiautossa asuvan vastata mielikuvaa "likaisesta" hiihto- tai kiipeilypummista?"Mulla on kausikortti kiipeilykeskukseen, jossa on paitsi suihku myös turkkilainen sauna, joten ei”, Blumi vastaa. (Peseytyminen ei ehkä ole yhtä helppoa tien päällä, kun olet parkissa tien poskessa Lyngenissä, mutta se on toinen juttu.)

Onnellinen mies laatikon sisällä. Kuva: Jan-Erik Blomberg

Kun häneltä kysytään, onko hänen valitsemansa elämäntapa koskaan saanut hänet tuntemaan itsensä eristäytyneeksi yhteiskunnasta, Blumin kieltävä vastaus on nopea ja nopea: "Herään aamulla ja menen töihin tai teen töitä kotoa käsin ja tapaan ihmisiä vapaa-ajallani, kuten kaikki muutkin".

Hän kysyy myös, kuinka moni ihminen piipahtaa luonani spontaanisti nykyään, ja minun on myönnettävä, että ei kovin moni. Sosiaalinen media on antanut meille valheellisien tunteen siitä, että olemme päivittäin yhteydessä ystäviimme, vaikka todellisuudessa näemme vain heidän postauksensa.

Parkkipaikan paras afterski. Kuva: Jan-Erik Blomberg

TAUSTA

Blumin laskutausta ulottuu ajalle, jolloin hän kuului Suomen B-kumparemaajoukkueeseen. Hän kiipeilee ja rullalautailee, mutta sanoo, että kaikki harrastukset, joita hän harrastaa laskusesongin ulkopuolella, ovat tarkoitettu ylläpitämään kuntoa ja pitämään hänet kiireisenä, silloin kun ei voi laskea. Kaikki tähtää laskemiseen.

Vapaalaskijana hän on laskenut reilusti yli kymmenen vuotta Armadalla eikä näe tarvetta vaihtaa merkkiä ja suksia, joista hän pitää: "On myös helpompi myydä tuotteita, joihin aidosti uskoo", hän lisää.

Keskustelumme aikana Blumi saa puhelun suomalaiselta hiihtokeskukselta, joka kyselee ostamiensa Armada-suksien toimitusaikataulusta. Agenttina hän toimii välikätenä tuotemerkin ja loppuasiakkaan välillä. Todistamme myös, kuinka keski-ikäinen harmaahiuksinen mies beigeen kashmir-takkiin pukeutuneena pysäköi Audinsa jalkakäytävälle ja kävelee sisään kahvilaan. Blumi nousee ylös ja kävelee miehen luokse kertoen hänelle, ettei hän voi pysäköidä jalkakäytävälle. Blumi vaikuttaa ihmiseltä, jolla on vahvat periaatteet.

Nämä periaatteet ovat luultavasti muokanneet Blumin elämäntapaa. Hän sanoo suuntautuneensa sellaisiin töihin, joita voi tehdä jossain muualla (toimiston ulkopuolella). Kaiken muun lisäksi Blumilla on vielä yksi sivutoimi, joka on editointi: "Olen jokseenkin luova ihminen ja tykkään kertoa tarinoita ja rakentaa uusia juttuja", hän sanoo.

Laskija-Blumi hioo taitojaan. Sijainti: Norja. Kuva: Jan-Erik Blomberg

Alun perin hän opiskeli valokuvausta Muotoiluinstituutissa ( tunnetussa taidekoulussa Lahdessa), mutta ei ole koskaan työskennellyt valokuvaajana. Sen sijaan hän löysi intohimonsa editoinnista ja teki jo opiskeluaikanaan töitä televisioon. Kun kysyn häneltä, mistä hän löytää aikaa editointityöhön, hänen vastauksensa on nopea: ”Ei se ole kovin monimutkaista, olen tehnyt editointityötä 30 vuotta, kaikki riippuu siitä, miten sen (työmäärän) näkee.” Olen työskennellyt hänen kanssaan lyhyesti KOTA2®-brändivideon yhteydessä, joten tiedän, että hän pystyy editoimaan maailmanluokan kuvamateriaalia nopealla aikataululla.

Blumin pakuelämä alkoi kuitenkin spontaanimmin, hänen erottua silloisen tyttöystävänsä kanssa noin 6–7 vuotta sitten: ”Ostin ensimmäisen autoni, A-Mersun, sinä syksynä ja järjestin elämäni niin, että minun ei tarvinnut palata Suomeen talveksi.”

Hänen seuraava autonsa oli VW T4, joka oli huomattava parannus pieneen Mersuun verrattuna, mutta vasta kaksi vuotta sitten, kun hän osti nykyisen Sprinter Vanin, löysi hän etsimänsä. Se oli jo ostettettaessa täysin rempattu matkailuautoksi ja oli myös tarpeeksi iso suksille, e varusteille ja koiralle. Blumi on asunut Sprinterissä täysipäiväisesti viime talvesta lähtien.

PALKKIO

Jos on omistanut elämänsä laskemiselle ja asuu pysyvästi pakettiautossa, laskusesongin ulkopuolinen aika voi olla haastava. Toki voit käydä kiipeilemässä ja rullalautailemassa ja hengailla kavereiden kanssa, mutta jossain takaraivossa kytee aina ajatus talven alkamista.
Talvi on se vuodenaika jolloin toimistorotat selaavat sosiaalisen median syötteitään ja katsovat postauksia, joissa näkyy jylhiä vuoria, nopeaa laskua ja upeita paikkoja ihaillen, ja ehkä aavistuksen kateellisina.

Keväällä Blumin, kuten monien muidenkin pohjoismaisten vapaalaskijoiden suosikkikohde, on ollut Lyngenin Alpit Norjassa. Majesteettiset vuoret, upeat kurut, merinäköalat ja helppo saavutettavuus teiltä ovat kuitenkin tehneet paikasta välillä liiankin suositun, ja hän harkitseekin uutta aluetta tänä talvena: "Olisi kiva hiihtää paikassa, jossa voi kiivetä huipulle ja rentoutua, sen sijaan, että olisi pakko kisata alas", hän sanoo. Kysyttäessä muista mahdollisista alueista, hän mainitsee Narvikin, Strandan ja Sunmoren. "Lofoottien saarilla on upeita kuruja ja maisemat ovat kauniit, mutta sinne pitäisi mennä aikaisemmin, jotta lumi olisi hyvää", hän toteaa lopuksi.

Blumi puskee eteenpäin, vielä kun hän voi. Sijainti: Norja. Kuva: Norberg: Jan-Erik Blomberg

TULEVAISUUS

Blumi pitää nykyisiä asuntojen vuokria Helsingissä liian korkeina, eikä halua maksaa seinistä tuhatta euroa kuukaudessa. "En edes tiedä, missä haluaisin asua, pidän Lyngenistä, mutta voisinko asua siellä ympäri vuoden?" "En tiedä." Muutto Alpeille voisi olla yksi vaihtoehto, mutta sosiaalinen elämä olisi rakennettava tyhjästä ja hissilipuista pitäisi maksaa 70-100 euroa (ellei sitten skinnaa ylös).

Koska Blumi on jo täyttänyt 50 vuotta, on syytä kysyä, kuinka kauan hän vielä jaksaa pakuelämää? Hän vastaa, ettei tiedä, mutta aikoo jatkaa niin kauan kuin se on hauskaa - yksi talvi kerrallaan. "En ole sidottu mihinkään, paitsi koiraan. Minulla on siihen yhteishuoltajuus ex-vaimoni kanssa, joten Jedi jää hänen luokseen, kun lähden Japaniin", hän lisää. Blumi jatkaa kertomalla, että hän nauttii Jedin seurasta matkoillaan, ja koira liittyy hänen seuraansa maaliskuussa Lapin ja Norjan matkalle. Ei, Jedi ei juokse kuruja alas Blumia seuraten, vaan odottaa pakettiautossa. Kurut ovat liian jyrkkiä, ja koira toisi yhtälöön yhden potentiaalisen riskitekijän lisää.

Laskijana hän kokee, että hänen on pakko tehdä nyt, kun hän vielä pystyy (laskemaan haluamallaan tasolla kunnon maastossa): "20 vuoden kuluttua olen varmasti jo pelistä ulkona, saatan pystyä laskemaan rinteessä, mutta kiinnostaako se minua?"

Jedi on jo kokenut pakukoira. Kuva: Jan-Erik Blomberg

Keskustelumme jälkeen Blumi sanoo ajavansa laskukauppaan viettämään aikaa ja todennäköisesti juomaan lisää kahvia. Vapaalaskuiltaan on vielä viikko aikaa, jonka jälkeen hän aikoo ajaa Lappiin harrastamaan alkukauden rinnelaskua, ennen kuin palaa vanhempiensa luokse viettämään joulua.

Tammi- ja helmikuullehän miettii Japania: ”En ole käynyt Japanissa pitkään aikaan, joten se olisi A-suunnitelma.” Blumi lisää, että kaikki riippuu lumisateista: hän voi odottaa viime hetkeen asti ja muuttaa suunnitelmiaan, jos Japaniin ei tule tarpeeksi lunta – vapaan pakulaskijan elämäntavan tuomia etuja.

Onko tämä A- vai B-suunnitelma? Oli kumpi tahansa, niin hyvältä näyttää. Sijainti: Norja. Kuva: Jan-Erik Blomberg

Blumin 3 vinkkiä pakuun ja mäkeen

Kahvi

Mulla on kahvimylly autossa ja juon yleensä French Press -kahvia. Se on helppo valmistaa, eikä kahvi pala, kuten mutteripannulla helposti tapahtuu. Aeropress on liian vaikea puhdistaa, kun asuu pakussa. Mäessä mulla ei yleensä ole mukana keittovälineitä, joten juon kahvia vain pakussa.

Ruoka

Kun lähdet skinnailemaan Lyngeniin, aamulla on syötävä kunnon ateria, sillä energiaa kuluu noin 3000 ylimääräistä kaloria päivässä. En tykkää syödä paljoa mäessä , vaan mieluummin toisen ison aterian laskupäivän jälkeen. Voileipien mussuttaminen mäessä vie liikaa aikaa – etenkin nykyisen hiihtoseuran kanssa, joten mieluummin juon proteiinijuomia.

Olen miettinyt, että voisin parantaa suorituskykyäni tänä talvena hiilihydraattitankkaamisella: syömällä noin 20 g glukoosia ja fruktoosia tunnissa. Vatsa pitää kuitenkin totutella tähän, sillä muuten voi tulla kiire vessaan.

Reppu

Minulla on 45 litran reppu, josta olen yrittänyt tehdä mahdollisimman kevyen. Repussa on mukana vain välttämättömät tavarat: vesipullo, eväät, airbag-patruuna, lapio, sondi, untuvatakki, jääraudat, lumilevyt, kypärä ja laskettelulasit.

Ja sinulla on tietysti oltava kypäräkamera, koska muuten et saa luotua sisältöä, ja ilman sisältöä, olitko edes paikalla!

Boheemi pakulaskija

Puuteriperintökohde Krippenstein