Tytöt haluavat vain pitää hauskaa ja laskea puuteria Pyhän Mimmi Freek´Endissä

Teksti ja kuvat: Jaakko Järvensivu

Ylhäältä katsottuna hiihtäjien ja lumilautailijoiden ryhmämme näyttää hitaasti liikkuvalta helminauhaketjulta suunnistaessamme lumen peittämien kynttilämäisten kuusien läpi Karhunjuomalammen autiotuvalle, oppaamme Katja Heikkisen hiihtämää latua pitkin. Ympäröivä Pyhän kansallispuisto on saanut kyynärän verran tuoretta puuterilunta, ja pakkashiutaleet putoilevat edelleen äänettömästi ympärillämme.

Suurimmalle osalle pelkästään naisista koostuvasta ryhmästä (minua lukuun ottamatta) hiihtovaellus on ensimmäinen laatuaan, ja ilman Heikkisen opastusta ja hänen hiihtokoulukollegansa Marja Kumpuniemen antamia vinkkejä varusteista ja tekniikasta, olisi retki luultavasti jäänyt tekemättä. 

Suunnistusta Pyhän kansallispuiston puuterimetsässä. 

Olen saapunut Pyhätunturille, 90 minuutin ajomatkan päähän Rovaniemeltä, seuraamaan vuotuista naisille suunnatua vapaalaskupahtumaa, Mimmi Free´Endiä. Tänä vuonna jo viidettä kertaa järjestettävä tapahtuma on tällä kertaa houkutellut paikalle 40 vapaalaskuharrastajaa ympäri Suomea.

Pyhän hiihtokoulun opettajat Heljä Rahikkala ja Katja Heikkinen ovat olleet mukana tapahtuman järjestämisessä sen ensimmäisestä päivästä lähtien. Heidän mukaansa tavoite on edelleen sama: järjestää matalan kynnyksen tapahtuma, jossa keskitytään ryhmädynamiikkaan, opiskellaan vuoristotaitoja, sekä olosuhteiden salliessa etsitään parhaita puuterilaskuja, joita alue tarjoaa.

Nimenhuuto Pyhän hiihtokoulun majalla.

Pyhä soveltuu hyvin vapaalaskuitapahtuman järjestämiseen, sillä se sijaitsee aivan kansallispuiston vieressä, jossa on helposti saavutettavia jyrkkiä laskuja sekä metsäreittejä. Virallisessa rinnekartassa on 14 rinnettä ja yhdeksän hissiä. Yläasema sijaitsee reilussa 500 metrissä ja korkeuseroa laskulle kertyy parhaimmillaan 280 metriä.

Pyhän vahvuus ei olekaan rinteiden, hissien tai korkeuseron määrässä - se on profiilissa: parhaat rinteet ovat loistavia kokeneille carving-laskijoille ja vapaalaskumaasto on jyrkkää ja paikoin kallioiden reunustamaa. Randonnee-retki kansallispuistoon laajentaa laskumaastoa myös läheisille tuntureille.

Ensimmäinen päivä

Osallistujat on jaettu kolmeen eri ryhmään edellisen illan hiihtokokemuksen mukaan ja ensimmäinen päivä alkaa nimenhuudolla Hotelli Pyhätunturin Colorado -baarissa. Ryhmäjakojen jälkeen liityn edistyneiden ryhmään, joka saa tänään oppia vuoristotaitoja legendaariselta suomalaiselta vapaalaskijalta Arto "Ape" Majavalta ja lumilautailija Miikka Hastilta.

Puoli tuntia myöhemmin seisomme jyrkänteen päällä aivan Sinisen rinteen alkupäässä. Kirpeä pakkanen yhdessä puuskittaisen lumisateen kanssa tekevät olosuhteista sopivan äärimmäiset Arton oppitunnille jäähakun käytöstä jyrkissä laskuissa.

Koska Arto on laskenut mm. Alaskan Denalilta ja osallistunut Verbier Extreme -kilpailuun, hänen vinkkinsä jyrkän laskuun tulevat kokemuksesta.

Ape neuvoo miten jääraudat kiinnitetään, taustalla jääkiipeilijät käyttävät omiaan Tajukankaan seinällä.

Katselen, kun naiset laskeutuvat yksi kerrallaan lumimyrskyyn, sauvat toisessa kädessä, jääkirves toisessa. Yllättäen ensimmäinen kaatuminen tapahtuu sinisellä rinteellä paluumatkalla hissille, kun 34-vuotias Mari Havola Helsingistä laukaisee Marker Kingpin -siteensä ennen aikojaan. Hän nousee ylös nauraen ja sanoo, että kaatuminen todennäköisesti ansaitsi hänelle värikkään teekannun suojuksen, jonka hän ja hänen ystävänsä
olivat tuoneet mukanaan palkinnoksi sille, joka kaatuu ensimmäisenä tapahtuman aikana.

Seuraavalla oppitunnilla olemme Tajukangasin jääkiipeilyseinämän ja Saunakurun rotkon juurella, jotka kuuluvat Pyhän kuuluisille freeski-alueille. Kun Arto ja Miikka ovat auttaneet naiset kiinnittämään jääraudat ja kiipeilyvaljaat, suuntaamme kohti uhkaavan näköisiä kallioita, jotka tuovat mieleeni kuuluisat Palisades-kalliot Squaw Valleyssä Kaliforniassa.

Tämä ei ole sininen rinne. 

Kun olemme päässeet puoliväliin matkalla kohti yläpuolella olevaa Saunakurua, Hast kiinnittää ensimmäisen leiriläisen köyteen ja neuvoo häntä kiipeämään sekä lunta että kiveä sisältävän reitin jäähakkua ja jäärautoja apuna käyttäen, kun taas Arto pitää köyttä tiukalla huipulla.

Mari Havola on yksi ensimmäisistä kiipeilijöistä. Hän selviää alaosasta vaivattomasti, mutta joutuu ponnistelemaan löytääkseen pitoa jääkirveilleen yläosassa. Kun katselen hänen kiipeilyään, on vaikea uskoa, että sama reitti on myös ”salainen off-piste-laskureitti”; Saunakurun rotkoon pääsee suoraan Sinisen Rinteen rinteeltä, josta löytyy usein lumisateen jälkeisinä päivinä paikoin puuterilunta.

Havola laskeutumassa Saunakurulta.

Laskeutumisensa jälkeen Mari on täynnä innostusta ja toivoo voivansa hyödyntää kiipeilytaitojaan tulevaisuudessa: ”Olen käynyt vastaavia kursseja aiemminkin, koska minua kiinnostaa tehdä pitkiä hiihtoretkiä, jotka voisivat ulottua jopa Alppien yli.” Kun viimeinenkin osallistuja on laskeutunut, kello on jo neljä, ja kaikki alkavat tuntea kylmää huolimatta improvisoiduista lämmittelyharjoituksista. Kuppi kuumaa kaakaota ja kuohuviiniä paikallisessa après-ski-baarissa on tervetullut näky.

Toinen päivä

Lauantaiaamuna on sekä hyviä että huonoja uutisia: yön aikana sattunut sähkökatkos on saattanut nopean tuolihissin epäkuntoon, mutta jatkuva runsas lumisade on tuonut puiden sekaan yli 30 senttimetriä uutta puuterilunta. Nopean ryhmäkuvan jälkeen hyppään bussiin, joka vie meidät hiihtokeskuksen pohjoispuolella sijaitseville rinteille. Päivä alkaa rinteessä järjestettävällä hiihtotekniikkakoulutuksella, jota vetävät Rahikkala sekä entinen maailmancup-hiihtäjä Merle
Soppela.

Okei, tehtäiskö me rinteessä teknistä harjoittelua vai mentäiskö laskettelemaan puuteria?

Muutaman laskun jälkeen Rahikkala ehdottaa ryhmälle suunnanmuutosta, sillä tuoretta puuterilunta on runsaasti. Ei ole mikään yllätys, että kaikki suostuvat muutokseen, ja pian suuntaamme Pohjoisrinne 2 -rinteeltä (nimi ei ole kovin kekseliäs) laskijan oikealle kohti Aittakurun off-piste-aluetta.

Ohitamme jyrkillä kallioilla reunustetun laakson, jossa järjestetään vuosittain Suomen freeski-mestaruuskilpailut, ja suuntaamme sen sijaan suksijoiden vasemmalla puolella sijaitsevaan metsään. Kun katselee naisten laskevan viimeistä jyrkää osuutta – lumi on kevyttä ja polviin asti ulottuvaa – ennen paluuta hissille, se on todiste siitä yleismaailmallisesta lapsenomaisesta euforiasta, jonka puuterilumen laskeminen antaa. Kaikilla on kasvoillaan leveä
-hymy, ja jotkut nauravat ääneen laskun keskellä.

Soppela näyttää ryhmälle, miten tuoreesta puuterista nautitaan

Kolmas päivä

Kolmantena ja viimeisenä päivänä liityn Katja Heikkisen ja Marja Kumpuniemen seuraan, jotka johtavat aloittelijaryhmää hiihtoretkelle Karhunjuomalampin eromajalle läheisessä kansallispuistossa. Suurin osa naisista ei ole aiemmin ollut hiihtoretkellä, joten Heikkinen ja Kumpuniemi opastavat huolellisesti, miten nahat kiinnitetään ja irrotetaan sekä miten siteet tai split-lauta asetetaan retkitilaan.

Uutta lunta on niin paljon, että suksien riisuminen tarkoittaa uppoamista lähes vyötärö
. Ilmapiiri on sekoitus ryhmän ylpeyttä ja jännitystä heidän ensimmäisestä vaelluksestaan sekä ympäröivän kansallispuiston täydellistä hiljaisuutta ja rauhaa.

karvat pohjiin, karvat pois.
 

Neljäs päivä

Maanantaiaamuna suurin osa osallistujista on jo lähtenyt Pyhästä, mutta olen päättänyt palata yöjunalla, mikä antaa minulle yhden ylimääräisen hiihtopäivän. Päivän hiihtokumppanini on Jani Laukkarinen, 41-vuotias fysioterapeutti Savitaipalelta.

Vaikka kotikaupunkinsa ja Pyhän välinen etäisyys on lähes 900 kilometriä, tämä freeride-harrastaja ehti viime kaudella hiihtämään täällä kymmenen kertaa, toisinaan yksin ja toisinaan vaimonsa ja kahden poikansa kanssa.

Janne Mukkala esitteli minut Janille pari päivää aiemmin. Olen hiihtänyt Janen kanssa Pyhässä siitä lähtien, kun opiskelimme yhdessä matkailualaa läheisessä Kemijärvessä 1990-luvun lopulla. Pari vuotta sitten Janne osti talon täältä morsiamensa Heljä Rahikkalan, yhden MimmiFreek´End-tapahtuman järjestäjistä, kanssa ja muutti pysyvästi Pyhään. Yhteisö on pieni, etenkin sesongin ulkopuolella, ja täällä asuvat tai Janin tavoin täällä usein hiihtävät ihmiset tutustuvat lopulta toisiinsa.

Innoissamme aurinkoisesta päivästä, runsaasta tuoreesta puuterilumesta ja siitä, että vuorella ei ole juuri muita laskijoita, päätämme suunnata suoraan Aittakurun rotkoon, joka sijaitsee Pohjoisrinne 2 -rinteen vieressä vuoren pohjoispuolella. Löydämme polven syvyistä puuterilunta keskimmäisestä kolmesta vierekkäisestä laaksosta.

Laskeuduttuamme suksilla aina amfiteatterille asti, joka toimii kesällä Pyhä Unplugged -konsertin esiintyjille epätavallisena näyttämönä (
), vaellamme ulos laaksosta ja takaisin Pohjoisrinteen hiihtohissille. Vaikka laskettelu sujuu hyvin, vallitsevat tuulet ovat puhaltaneet Aittakurulta suurimman osan puuterilumesta pois, joten päätämme käydä katsomassa vuoren toisella puolella olevia kohteita.

Laukkarinen kiipeämässä Saunakurusta.

Aittakurun tavoin myös Saunakurun rotko koostuu toisiinsa liittyvistä laaksoista, joita on vain enemmän. Laaksot ovat myös hyvin pieniä, joten niissä ehtii tehdä vain 2–4 käännöstä ennen kuin on jo pohjalla. Paikallisille Saunakuru tarkoittaa ennen kaikkea rotkojen yläreunaa reunustavien jyrkänteiden laskemista, ja se on myös meidän aikomuksemme.

Valitsemme pienen laakson noin kuuden rotkon keskeltä ja valitsemme omat reittimme
. Jani lähtee ensimmäisenä, ja katselen, kun hän tekee pari käännöstä ennen kuin hyppää pieneltä jyrkänteeltä. Hyppään 4–5 metrin pudotuksen ja löydän täydellisen jyrkän, puuterisen laskeutumispaikan, mutta osun sitten piilossa olleeseen kiveen, joka saa minut menettämään tasapainoni. Onneksi puuterilumi pehmentää kaatumista.

Jyrkkää ja syvää - Laukkarinen Saunakurussa.

Sitten meidän on kiivettävä ylös, ennen kuin voimme laskea seuraavaan laaksoon, jossa Jani vetää pari täydellistä puuterikäännöstä loputtomalta tuntuvaa tundraa vasten. Nopean nousun jälkeen seisomme paikalla, jossa Arto hoiti köysiä MimmiFreek´End-osallistujille, jotka kiipesivät tänne pari päivää sitten. Se on myös lähtöpiste hiihtoreitille, joka vie Tajukangas-jääkiipeilyseinän juurelle.

Seisomme aivan jääputouksen yläreunan vieressä - kauemmas laskijan oikealle puolelle meneminen merkitsisi 10 metrin pudotusta Tajukankaalle. Teen varovaisia käännöksiä paikassa, joka on vain hieman suksiani leveämpi, ja hyppään pakollisen loikan pieneltä kielekkeeltä alapuolella olevalle tasanteelle.

Kun katson ylös, Jani seisoo kallion laella ja miettii reittiään alas. Hän löytää lumikasan laskijan oikealta puolelta, laskeutuu siihen ja tekee laajan vasemman kaarteen kohti paikkaa, jossa minä seison.

Tästä eteenpäin reitti on enemmän selviytymistä kuin hiihtoa, mutta onnistumme lopulta löytämään tiensä Tajukangasiin, läpi puiden oksien ja kivien muodostaman labyrintin (
).

Onko alastulo hyvä? Laukkarinen navigoimassa alas kallioilta Tajukankaan jääputouksen vieressä. 

Viimeisellä laskulla ylitetään Saunakurun yläosa ja suuntaamme hiihtäjän vasemmalle puolelle kohti aluetta, jota kutsutaan hellästi nimellä Perse tai Arse. Kuten nimestä voi päätellä, alue koostuu toistensa päälle kasautuneista kallioisista kallioista.

Olosuhteiden osuessa kohdilleen, kuten tänään, Perse tarjoaa erinomaisia ilmatäyteisiä puuterilaskuja. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että  vaikka useimmat pudotukset ovat vain 1-2 metriä korkeita, myös isompia löytyy - ja osa tasaisella alastulolla, joten vauhti kannattaa pitää kontrollissa ja järki päässä.

Kierrämme alueen vasemmalle puolelle, jossa maasto on kohtalaisen jyrkkää, mikä mahdollistaa reitin hyvän suunnistamisen silmämääräisesti. Jani lähtee liikkeelle ensimmäisenä, ja näen hänen yhdistelevän sulavia käännöksiä hyppyihin ja pomppuihin pieniltä pudotuksilta.

Valitsen reitin hänen reitinsä oikealta puolelta ja pomppelen läpi puuterikentän, ennen kuin laskeudun lopullisen kahden metrin pudotuksen Tajukangasin huoltotielle. Löydämme takaisin lomakeskuksen nopeaan kuusipaikkaiseen hiihtohissiin ja teemme vielä useita kierroksia, päätyen joka kerta hieman eri lähtöpisteeseen noin 100 metriä leveässä, puuterilla täytetyssä kivikkoalueella.

Se on täydellinen päätös vauhdikkaalle viikonlopulle Pyhässä.

Hyvä fiilis voittaa huonon sään MimmiFreek´Endissä. 

PYHÄ: SKANDINAVIAN ENSIMMÄINEN HIILINEUTRAALI HIIHTOKESKUS.

Pyhä on saanut vapaalaskun lisäksi mainetta myös ympäristöohjelmastaan: vuonna 2017 hiihtokeskuksesta tuli Skandinavian ensimmäinen hiilineutraali hiihtokeskus. Pyhä käyttää tällä hetkellä vesivoimaa sähköntuotantoon ja lämmityksessä puuhakkeella toimivaa kaukolämpölaitosta.

Hiihtokeskus kompensoi myös rinteiden hoidon aiheuttamat hiilidioksidipäästöt: CO2-jalanjälkeä vastaava summa (Käytössä on laskuri, joka ilmoittaa CO2-päästöjen kompensoimiseksi vaaditun summan) lahjoitetaan WWF:n tukemiin uusiutuvan energian hankkeisiin.

Pyhän ympäristöohjelman vuonna 2008 aloittaneen Jusu Toivosen mukaan yksi ensimmäisistä askeleista oli ryhtyä käyttämään 100-prosenttisesti uusiutuvilla energialähteillä tuotettua sähköä. Sen jälkeen hiihtokeskus liittyi EU:n energiatehokkuussopimukseen, jonka myötä energian kokonaiskulutusta vähennettiin.

Tämä hissi ei aiheuta hiilidioksidipäästöjä. Pyhä on Skandinavian ensimmäinen hiilineutraali hiihtokeskus. 

Toivonen sanoo, että se sai hiihtokeskuksen analysoimaan energiankulutustaan, kuinka paljon energiaa kului esimerkiksi lumentekoon ja rinteiden hoitoon. Tämä johti esimerkiksi ekologisempaan tapaan ajaa lumikissoja; esimerkiksi moottorin tyhjäkäynnin vähentämiseen.

Yksi keino vähentää lumenteon energiankulutusta oli lumiaitojen parempi käyttö, jota Pyhä tutki yhdessä Rovaniemen ammattikorkeakoulun kanssa.
Toivonen on tyytyväinen tuloksiin: "olemme kehittäneet lumiaitoja paljon viimeisen viiden vuoden aikana ja nyt pystymme keräämään niiden avulla paljon lunta aina kun sataa lunta ja tuulee".

Toivosen mielestä ilmaston lämpeneminen on jo nyt vaikeuttanut Lapin ilmaston ennustamista: "Tammikuun alussa voi olla yhtäkkiä +5C ja sadetta ja seuraavalla viikolla -30C." Toivonen uskoo, että ilmaston lämpeneminen on jo vaikeuttanut ilmaston ennustamista Lapissa. Hänen mielestään  hiihtokeskuksilla pitäisi olla moraalinen vastuu
ekologisuudesta. "Elämme lumesta ja talvesta, joten minusta olisi hyvin outoa, jos käyttäsimme hiilivoimaa", hän lisää.

Lisää tietoa Mimmi Freek´End -tapahtumasta täältä

Paikallinen hiihtokoulu tarjoaa opastettuja retkiä kansallispuistoon.

Pyhän takamaasto-opas, jokasisältää vapaalaskukartan.